Kerroin että minulla ei ole niin sanottua elämää ollenkaan. En tee mitään, tai ainakaan sellaista mikä olisi jotenkin ihmeellistä.
Siksi minä kuvittelen. Pystyn kuvittelemaan itseni ulkomaille, milloin missäkin asumaan tai treffeille jonku kivan tyypin kanssa. Kuvittelen melkeinpä koko ajan. Olen ollut aina kovin mielikuvituksellinen ja ennen päästin sen ilmoille piirtämällä tai leikkimällä. Näin aikuisempana se näkyy kuvitteluna. Kuvittelen että minä olen jotakin jossakin.
Kuvaan usein mielessäni Youtubeen videoita päivästäni. En tiedä miksi. Kai minusta olisi hienoa tehdä myday tai jokin vastaava. Mutta en kyllä edes osaa tehdä videoita niin tämä on ihan hassu kuvitelma.
Kuvittelin tänä aamuna meneväni treffeille jonkun kivan tyypin kanssa. Näin ihan sieluni silmin kuinka me juotaisiin kahvia ja juteltaisiin niitä näitä, jonka jälkeen mentäisiin leffaan. Ja totta kai tämä tyyppi pitäisi minusta. Ja me tavattaisiin uudestaan.
Viimeksi lenkillä ollessani kuvittelin asuvani Norjassa joissain pienessä saaressa ihan yksinäni lampurina. Kävelin metsässä niin se lähti siitä.
Minulla usein alkaa myös mielikuvitus lentää kun lähden jonnekin. Viimeksi kun lähdin festareille, kuvittelin saavani siellä ystäviä joiden seurassa olla myös. En saanut ja jotenkin oli kovat odotukset tuon kuvittelun jälkeen koko festareilla
Usein kuvitteluni alkaa myös kun alan tekemään jotain. Yleensä tiskatessa tai neuloessa. Semmosessa missä ei tarvitse enempää ajatella itse tekemistä. Lenkkeily on myös toinen. Musiikin kuuntelu vain lisää kuvitelmia.
Kai minä olen sekoamassa lopullisesti. Haluaisin kovasti elää niin kuin ajattelen mielessäni. Mutta ei se ole mahdollista. Haluaisin kyllä tehdä youtubeen videoita, ja asua Norjassa mutta en tiedä. Ei tule luultavasti ikinä tapahtumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti